TKI-toiminta

Viimeisenä teemana oli TKI-toiminta. TKI olikin minulle tuttua jo viime opintojen varrelta. Silloin TKI-toiminnassa mentiin valmiisiin hankkeisiin. Nyt sai valita millaisen tekee. Sain harjoitteluorganisaatiosta toiveen, että tekisin opetusvideon virtsan kemiallisesta seulonnasta. Siis tällaisen toiminnallisen jutun. Aihe oli hyvä ja siinä oppi paljon uutta. En ollutkaan aiemmin tehnyt opetusvideota saatikka editoinut minkäänlaista videota. Nyt opein tekemään senkin. Raportissa piti mainita pedagogisia asioita tuohon TKI-toimintaa liittyen. Minulla se oli  lähinnä tuo oppiminen eli toiset oppivat visuaalisesti ja toiset eivät. Tuo opetusvideo toimii oikeastaan sellaisena apuna visuaalisen oppijoille.


Tällainen toiminnallinen juttu sopii minulle kyllä hyvin sillä luonnehdin itseäni tekemällä-oppii-tyypiksi. Hyvä aihe, vaikkakin työläs. Tykkäsin

Teemana koulutuksen verkostot.


Piti miettiä omaa verkostoitumista, työpaikan verkostoja sekä oman oppilaitoksen verkostoitumista sekä vaikuttavuutta.


Oman verkostokaavion teko oli oikeastaan mukavaa. Sitä tehdessä huomasi miten tietyt asiat yhdistyivät lopulta moneksi. Tuollainen kaaviohan periaatteessa kertoo enemmän kuin perinteinen, tavallinen CV.


Työpaikan verkostoitumisesta haastattelin AOH:ta ja verkostoitumista oli Turun AMK:n päin sekä yliopistoon päin. Lisäksi yksityisten hoitokotien kanssa tehdään yhteistyötä. Opiskelijat työllistyvät lähes heti valmistumisensa jälkeen ja hyvistä tekijöistä on koko alueella pulaa. Kehittämistä löytyy, mutta tämä jäi vähän vajaaksi että millaista kehittämistä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan.


Turun AMK:n tekee yhteistyötä monien eri sektoreiden kanssa. Uutena asiana tuli, että myös yksityishenkilöiden kanssa. Verkostot kattavat aina koti- ja ulkomaat. Ainoastaan ulkomaalaiset yritykset eivät kuuluverkoston piiriin (vielä?) laajaa yhteistyötä tehdään siis monella eri alalla, joka toisen kautta on rikkaus.

Moduuli 4 Teema 1 c


Eilen keskustelimme pienryhmän kanssa koulutuksen organisaation reunaehdoista. Käsittelimme oman koulutusympäristömme strategioita, rahoituksia sekä hankkeita. Myös erilaisia laatuun liittyviä juttuja. Kieltämättä  aihe oli hankalampi kuin muut sillä tämä on oikeastaan pois omalta mukavuusalueeltani. Keskustelussa ilmeni kuitenkin, että oma koulutusympäristöni erosi muiden asioista todella paljon. Turun AMKn opetus käyttää innovaatiopedagogiikkaa, joka näkyy heidän strategiassaan.


Rahoituksessa samanlaista oli, että opetusministeri rahoittaa 50 % opettajien palkkoja ja muualta tulee loput. Rahoitusta on hankittava jatkuvasti ja hankkeisiin mentävä. Tämä syö toisen kautta opetusta, jota on paljolti siirretty itsenäisiksi verkko-opetuksiksi. Omalla alallani nuo verkko-opetukset eivät välttämättä täytä laadullisesti kaikkia vaatimuksia, joita sitten työelämässä tarvitaan. liian vaikeat verkkomateriaalit takaavat myös etteivät opiskelijat valitse ainakaan niitä aineita sairaalajaksoille tai syventäviin. Näiltä aloilta loppuvat osaavat työntekijät.




Myös erilaiset laatuasiat olivat erilaisia. Turun AMK toteuttaa EFGM-mallia, jossa arvioidaan onnistumista joka vuosi. Heidän Excellence polku perustuu jatkuvan parantamisen periaatteeseen (PDCA). Jonka tavoitteena on jatkuva kehittäminen. Mietimme, että kuinka paljon asioita voi kehittää sillä jossakin vaiheessa liikakehittäminen näkyykin asioiden huonontumisena, kun liikaa opetuksessa välttämättömiä asioita on otettu pois.

Monikulttuurisuus

Tässä teemassa piti miettiä monikulttuurisuutta. Millaista on opettaa eri kulttuureista tulleita ja miten selvitä hankalista tilanteista. Tehtävään oli helppo mennä sisälle työkokemukseni vuoksi. Toki Hofsteden dimensiot olivat minulle uusia mutta oli mukavaa nähdä miten näitä pystyi konkretisoimaan ihan todelliseen elämään. Ryhmämme keskustelussa kävikin ilmi, että suurin ongelma on ehkäpä tuo nais-mies valtasuhde. Se tuli meillä kaikille esille. On hankalaa saada sellaisia vanhoja käsitteitä muuttumaan tällaisessa tasa-arvoisessa maassa. Kuten jo aiemmin totesin, että monikulttuurisuus on rikkaus. Saamme tulla ja tulemmekin jonkun verran kulttuureita vastaan mutta toki toivottavaa olisi, että kulttuurit tulisivat myös meitä vastaan ajatuksella maassa maan tavalla.

Dialogi

Näissä tehtävissä pitikin miettiä mitä on dialogi, ryhmä ja millaiset vuorovaikutustaidot itse omaan. Kirjallinen osio oli selkeästi helpoin eli piti kuvata millaisia ovat ryhmien vaiheet ja millaista ohjausta missäkin vaiheessa tarvitaan. Jotenkin oli helppo samaistua tuohon tehtävään miettien edellisen opinahjon ryhmätehtäviä. Tehtävän myötä oli tavallaan ehkä helpompi ymmärtää ryhmien ristiriitaisuuksia ja roolituksia-hymyillen tosin.


Vaikeinta näissä tehtävissä olikin miettiä millaisia vuorovaikutustaitoja omaan ja mitä pitäisi vielä kehittää. Pienryhmätehtävien kautta tehtävän solmukohdat aukenivat. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä oli se tehtävä, kun meidän piti toistaa sanatarkasti toisen sanomat kaksi lausetta. Itse huomasin kuinka vaikeaa se loppujen lopuksi olikaan. Alun muisti hyvin ja lopun mutta lauseiden keskivaiheiden sanat unohtuivat. Mietimme ryhmän kesken, kuinka paljon toisen asiasta ja tarkoituksesta voi mennä ohi varsinkin, jos kuunneltava asia on täysin vieras. Paljonko voi oikeastaan mennä myös tärkeitä tarkoituksenmukaisia asioita ohi? Tässä asiassa minulla on paljonkin kehitettävää.


Äärettömän mielenkiintoinen mutta toisaalta vaikeakin tehtäväkokonaisuus.

25.5.2018


Oppimisyhteisön rakentamisosaaminen


Itsetuntemus


Tässä tehtävässä saikin miettiä omaa itsetuntemustaan ja itsetuntoa. Olikin mielenkiintoista pysähtyä miettimään kuka oikeasti olen ja millainen olen. Miten nämä asiat toteutuvat ja tulevat esiin opettajan työssä? Miten reagoin, jos san kritiikkiä tai tunen itsetuntoani loukattavan. Opettajakin on vain ihminen ja tuntee ihan samalla tavalla kuin muutkin. He eivät ole yli-ihmisiä-robootteja. Mietin tässä, että miten opettaja pystyy antamaan arvosanan siten ettei ota omia tuntemuksia siihen mukaan. Jos kysymyksessä on hyvin ärsyttävä oppilas, jonka arvosana on rajoilla niin onko pieni mahdollisuus ettei arvosana nouse versus sellainen oppilas, josta opettaja pitää. Miten pitää tunteet kurissa ja siten etteivät ne vaikuta opetuksen luonteeseen ja varsinkaan arvosanaan.

Tämä reflektointi tulee hivenen myöhässä.

Aiheena oli oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Aluksi piti miettiä ja etsiä näihin asioihin kuuluvia käsitteitä. Olikin ihan hyvä näitä käsitellä sillä moni oli sellaisia etten ollut kuullutkaan moisista. Nyt niiden selvittyä niitä onkin hyvä rinnastaan tuohon opettamiseen mitä itse sitten joskus tulee tekemään.

Esimerkissä pitikin ottaa selvää oman koulutusasteen arvioinnista eli miten sitä oppimista ja opetusta arvioidaan ja ovatko ne validiteetiltan hyviä vai ei. Tätä olikin hyvä miettiä enemmänkin sillä miten ihan oikeasti pystyt arvioimaan oppilaan oppimista. Onko se pelkät teoriatunnit ja niistä tehtävä koe vai soveltuuko ryhmätyöskentely oppimiseen. Omalla alallani käden taitoja vaativat harjoitteet ovat välttämättömiä. Mikä olisi niissä paras oppimista mittaava laadukas mittari. Mielestäni pelkkä teoriatentti ei kuitenkaan mittaa oppimista vaan pikemminkin ulkoaoppimista. Teoriaopinnot kuitenkin täydentävät käden taitoja mittaavia kokeita. Tärkeitä asioita pohdittavaksi eli miten omassa opetustyössäni sitten joskus takaan oppilaan oppimisen ja sen että se on vielä laadukasta.

Lopuksi pitikin miettiä mitä pitää huomioida osaamisen arvioinnin suunnittelussa miten erilaiset arviointiasteikot vaikuttavat arviointiin. Tämä oli mahdollista tehdä myös webex-istuntona, harmikseni se ei kuitenkaan toteutunut sillä yhteistä aikaa ei tahtonut löytyä. Kuitenkin...

Nostin esiin opiskelijoiden eriarvoisuuden harjoittelupaikkojen näkökulmasta. kentälle lähtevät ryhmät ovat jo nyt niin suuria ettei kaikkia pystytä sijoittamaan halutulla tavalla. Miten tässä kohtaa ajatus kurssin tavoitteista? Pääsevätkö kaikki niihin mikäli harjoitelupaikka on niin pieni ettei fasiliteettejä kyseisiin asioihin ole tarjota. Tässä kohtaa olis koulun mielestäni mietittävä onko suuret aloitusryhmät kuitenkaan se juttu..... 

Hyvä kokonaisuus mielestäni, jossa piti oikeasti pohtia asioita.

Päättyneenä teemana meillä oli Opetus- ja ohjausmenetelmät- mielenkiintoinen itseasiassa. Pienryhmissä käsittelimme erilaisia pedagogisia malleja sekä luimme/kuuntelimme muiden ryhmäläisten tuotoksia erilaisista malleista. Ryhmämme mallina oli projektioppiminen, joka oli itseasiassa helppo itselleni sillä projektioppimista tuli paljon, kun suoritin ylemmän amk.n. Toisten ryhmän töitä oli  mukava kuunnella ja siitä jotenkin saikin enemmän irti, kun olisi jostakin itsekseni jutellut. Esimerkit olivat joillakin jopa tosi hyviä.


Opetusmenetelmistä valitsin digitaaliset menetelmät (kahoot ja quitzin). Ne tulivat tutuiksi opetusharjoittelussa ja totesin ne hyvinkin oppilaita kannustaviksi menetelmiksi. Muut ryhmän jäsenet olivat valinneet omansa ja niitä olisikin voinut kuunnella enemmänkin.
 
Oppimistyylit-aihe oli ehkäpä kaikista mielenkiintoisin. Siinä olikin hyvä peilata omaa oppimistaan ja miten parhaiten oppii. Samalla huokaisin ja mietin omia lapsiani ja ajattelin miksei heidän kohdallaan olisi voinut käyttää tiettyjä tyylejä. Teimme keskustelun webexillä ja se olikin hyvin antoisa keskustelu.

18.2.2018


Oppimistehtävinä piti käsitellä erilaisia oppimisympäristöjä sekä niihin liittyviä käsitteitä. Vaikka käsitteet sinällään olivatkin jo tuttuja niin silti uusiakin asioita tuli luettua ja hahmotettua. Ihan hyvä kokonaisuus tarkastella omaa tietämystään sekä lukea lisää perusasioista. Vähän kiirus aikataulu, mutta selvittyä tuli. Päätimme ryhmän kanssa tehdä tehtävät kirjallisesti omilla keskustelualustoillaan, koska kaikilla oli vaikeuksia aikataulun kanssa. Olisin kuitenkin kaivannut kunnon keskustelua webexissä, koska keskustelu on aina rikkaampaa kuin kirjallisena kommentointi.

11.2.2018




Teemassa käsiteltiin yksilöllisiä oppimistarpeita, mitkä erilaiset lait siihen vaikuttavat ja miten sitä pitää ammatillisessa koulutuksessa huomioida. Vaikkakin asia oli jo tietyllä tavalla entuudestaan tuttua niin siltikin avautui taas uusia asioita. En ollut ymmärtänytkään miten paljon eri lakipykäliä ja sopimuksia asiaan kuuluu. Lisäksi oli hyvä käydä lävitse mitä kaikkea kuuluu oppimisvaikeuksiin ja mitä se todella tarkoittaa. Moni asia, joka oli tuttu ainoastaan nimeltä eli tiedostin kyllä mitä se tarkoittaa, sai lihaa ympärilleen.


Ryhmätehtävänä piti tehdä Mitä on monialainen yhteistyö ja miten ammatillinen opettaja toimii monialaisessa yhteistyössä. Aluksi meinasi mennä monialainen ja moniammatillinen sekaisin vaikkakin niistä paljon yhdessä ja samana puhutaankin. Ryhmätehtävän etuutena oli, että sai taas uutta näkemystä muiden kertomana ja kokemana. Lisäksi muiden esityksiä oli mukava kuunnella.

Moduli 2 yhtenä teemana oli opetus, ohjaus ja arviointiosaaminen. Piti miettiä osaamisperusteisuutta sekä henkilökohtaistamista-myös oman koulutuksen näkökulmasta. Osaamisperusteisuudessa monipuolistetaan oppimisympäristöjä työelämälähtöisempään suuntaan. En tiedä miten hyvin se toimii bioanalyytikan koulutuksessa. Oppimisympäristöjä on toki lisätty eli sieltä löytyy verkko-opiskelua, laboraatioita tavallisia luentoja yms. Opettajina toimivat muut pidemmällä opintoja olevat opiskelijat. Ala on kuitenkin sellainen, että verkko-opinnoilla ei kovin pitkälle omin neuvoin voi opinnoissa mennä.
Henkilökohtaistamisen ydin on, että jokaiselle annetaan ohjausta ja opetusta sekä opiskelija asettaa itselleen tavoitteet. Tässä koulutuksessa tavoitteet annetaan jokaiselle harjoittelulle lähtiessä ja ne ovat jokaisella lähestulkoon samat. Syventävien kohdalla asia on hivenen eri mutta lähtökohtaisesti jokaisen aineen kohdalla on jo annettu tietynlaiset tavoitteet, joihin opiskelijan pitäisi pyrkiä.


Omasta tutkinnosta piti tehdä kaavio eli erilaiset hakupolut yms. Tuli taas huomattua kuinka paljon on muuttunut omasta hakukerrasta ja millaisia eri polkuja pitkin tutkintoon voi hakea.


Mielenkiintoinen aihe, josta voisin kyllä jutella enemmänkin. Pienryhmässä sitä jo teimmekin ja olisimme voineet enemmänkin puhua :)