Sunnuntai 24.9

Olemme käyneet lävitse erilaisia ihmiskäsityksiä sekä sitä mitä kasvatustiede on ja mitä se pitää sisällään. Kasvatustiede on aika monisyinen tiede. Se  tutkii ihmistä koko sen elinkaaren ajan aina syntymästä kuolemaan. Ihmisen kasvua ja oppimista sekä kehittymistä.
Kävimme lävitse myös ihmiskäsityksiä. Minulle osuivat: ekstentionalistinen-, marxilainen sekä freudilainen ihmiskäsitys. Olen luonteeltani käytännönläheinen ihminen joten nämä hyvinkin filosofiseen ajatukseen perustuvat tieteet saivat aikaan aluksi pientä panikointia niiden ymmärtämiseksi. Lisäksi kävimme kaikki ihmiskäsitykset lävitse oman pienryhmämme kanssa webex-istunnossa.  Kaikissa ihmiskäsityksissä oli jotakin samoja ominaisuuksia. Ei siis löytynyt sellaista käsitystä, joka olisi yksilöltään ollut sellainen ettei siinä olisi ollut yhtäläisyyksiä muihin. Täytyykin sanoa, että keskustelu oli mielekästä ja olisi voinut kestää kauemminkin. Oli hienoa jakaa mielipiteitä ja omia ajatuksiaan näistä käsityksistä. Lisäksi sai uusia näkökulmia näihin käsityksiin-oppi tavallaan lisää niistä.
Kuten jo aiemmin mainitsin, että olen hyvin käytännönläheinen ihminen niin ehkäpä lähinnä minua olisi tuo biologinen ihmiskäsitys tai humanistinen ihmiskäsitys.
Erilaisten ihmiskäsitysten tiedostaminen opettajan työssä ja opetuksessa on tärkeää. Opetustyössä saattaa kohdata oppilaita jotka ovat erilaisesta kulttuurista (Kristillinen ihmiskäsitys jne...). Ihmiskäsitykset tavallaan auttavat hitusen ymmärtämään miksi ihmiset käyttäytyvät tietyissä tilanteissa kuten käyttäytyvät. Auttaako tietynlainen palkitseminen/motivointi oppimiseen? Entäpä miten ympäristötekijät vaikuttavat tai geeniperimä? Omakohtaisesti voin kertoa, että parempi puoliskoni on todella hyvä kaikissa numeerisissa jutuissa kuten matikassa ja fysiikassa. Samoin ovat molemmat poikani. Onko tässä kysymys geeniperimästä vai sellaisesta ympäristötekijästä, jossa apu on ollut saatavilla? Näitä ajatuksia pyörittelen päässäni vielä jonkin aikaa.